Talviloma oli ja meni ja nyt yritetään palata takas arkeen. Toissa perjantaina tulin töistä kääntymään kotiin sen verran, et pakkasin viimeset kamat autoon ja koirat perässä. Kissat jäi kotiin pikkuveljen hoidettavaks. Mitään käryä ei oo mitä se on mun poissa ollessa Kipille tehny, mut hyvä vaan! Kip siis kärsii eroahdistuksests ja juoksee yleensä huutaen ovelle aina kun tajuu et ollaan koirien kanssa lähdössä (riittää koirien päästäminen pihaan) ja yrittää livahtaa ovesta. Tilanne on selkeesti pahempi aina jos oon myöhään illalla pois, tai mitä pahempaa, koko yön pois koirien kanssa. Mut nyt toi on helpompi kun pitkään aikaan. Ei pahemmin yritä karata, ei stressaa, ei huuda ovella hädissään kun lähdetään. Mitä tolle on meijän viikon poissaolon aikana tapahtunu?
Tosiaan päädyttiin ekana iltana Nakkilaan jossa viihdyttiin koko viikonloppu. Koirat tuli hyvin toimeen muitten koirien kanssa, ja kaikista ennakkoajatuksist poiketen kaikki kuus koiraa tuli hyvin toimeen keskenään. Lenkkeiltiin ympäriinsä ja vaan oltiin. Helmikin uskals yllättävän hyvin olla lapsien kanssa, vaikka vähän liian vähän niitä eläessään onkin nähnyt.
Nakkilasta jatkettiin matkaa maanantaina Kannukseen. Ei sit käytykkään moikkaamassa Seelaa ja Tiiaa parin ongelman takia, vaan ajettiin suoraan kannukseen. Matkaa kerty n.5h verran. Koirat nukku kiltisti koko matkan, ja välillä oli pakko taustapeilistä varmistaa et onhan koira oikeesti hengissä.pysähdyttiin kerran matkan aikana et koirat pääs jalottelemaan. Sillonki niitä sai herätellä, et vois nousta pissalle. Kannuksessa lähdettiin sit Eevan ja koirien kanssa laavulle polttamaan nuotiota ja grillaamaan. Koirat paino menemään pitkin mettää, vaikka välillä olikin pakko muistuttaa Patea, et ne tikit... Hyvin meni koko viikko neljän koiran kanssa. Vaikka epäilinki et vieläks pate sietää malikka-Sokkaa, niin selvästi Sokka 6kk ikäsenä on niin pentu viel et ei häiritse Patea.
Treenaamassa ei Kannuksessa käyty kertaakaan vaik piti. Tuliaisina silti karvoj kevyempi Pate :D se vedettiin ihan koneella asti lyhyeks ja on kyt kovinkin koomisen näköinen. Mut mitäpä toi karvoillaan enää tekis. Pallittomana se ei pääse enää näyttelyihinän ja ompahan viileempi olla kesällä. Eikä karvat oo solmussa jokasen uintireissun jälkeen. Täytyy lisää kuvia jahka koneen avaan seuraavan kerran, tää puhelin ei näköjään anna lisätä.
Kannuksesta kun kotiuduttiin Saloon niin ei ehditty edes kotona käydä kun haettiin Jenni koirineen kyytiin bussilta. Hyvin meni viikonloppu neljän koiran laumalla, käytiin uittamassa koiratki!
Sunnuntaina kun oltiin viety Jenni koirineen bussille niin lähdin omien piskien kanssa Sinille. Helmi tuli jotenkin ryminällä autosta ulos ja jyräs samalla Paten niin, et takajalat väänty huonoon asentoon. Pate ulahti ja laahas pari askelta oikeeta takajalkaa ennenku se rupes toimimaan. Anto kopeloida ja taivuttaa molemmat takajalat eikä aristellu. En edelleenkään tiedä missä vika. Kävelee puhtaasti, ravissa pientä epäpuhtautta. Makuullemeno ja istuminen hitaampaa mut onnistuu. Toivottavasti toi levoll menis ohi...
Käytiin tossa vähän aikaa sitte tekemässä pikaset iltatokot. Paten kanssa hihnaseuruuta ja paikkista, jotka molemmat toimii! Paikkis oli 3min paikkamakuu, eikä toi häiriintyny vaikka mun takaa kulki mies cavalierin kanssa. Mies vielä huikkas perään et onpas mulla tottelevainen koira :) Helmin kanssa reviteltiin eka patukan kanssa, jota se pikkuhiljaa uskaltaa satunnaisesti repiä jopa. Tänään sai voimalla pitää kiinni! Toihan siis leikkii tosi huonosti lelulla ihmisen kanssa, paten kanssa repii kyllä lelua. Ollaan nyt sit opeteltu rehittelemään aina välillä ja megabileet onlin jos rupee vetämään, kehuja tulee jo kiinnipitämisestä.
Helmin kanssa otettiin sivulletuloa, jonka toi vihdoin osaa ilman käsinerkkejä. Samoten eteentulo toimii suurimman osan aikaa 10m päästä. Jos sen keskittyminen herpaantuu niin käsky+pieni käsimerkki lähdössä ja tulee eteen. Tulee viel suhteellisen suoraan ja kivan tiiviisti. Varmuutta tähän vielä ni hyvä tulee! Myös eteentulosta sivulle siortymistä pitää harjotella lisää. Seuraaminen ilman läsiapua onnistuu parin askeleen verran, ja tuntuu et toi on hokannu sen idean. Sitä pitää siis treenata nyt kunnolla ilman käsiapuja ja vahvistaa sitä.
Jälkeä täytyy joku päivä käydä tekemässä. Tänään piti mennä, mut koska sato vettä niin ei menty. Paimentamaan mennään vasta ens viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti